Vielä olisi tämä ja huominen päivä töitä, sitten on viikonloppu VAPAATA. Oikeastaan on jo kiire meikkaamaan, mutta ei siihen viittä minuuttia kauempaa mene, kun läiskäisee muutaman pisaran pakkelia sinne tänne. Ihan kuin asiakkaita muutenkaan kiinnostaisi, palveleeko heitä tiskin takaa norsu vai norppa. Kunhan saa sitä marinadimömmöistä lihaa mahdollisimman nopeasti torstai-illan ratoksi.

Tai no, ei tänään mene marinadimömmöistä lihaa läheskään niin paljoa kuin kaljaa, tuota Jumalten Juomaa. Oikeastaan ainoastaan maanantai ja tiistai ovat hiljaisia päiviä kuningas alkoholin suhteen. Muuten sitä meneekin tölkki-, pullo-, laatikko- ja koritolkulla. Voi ihmispoloiset teitä.

Olen ollut yli viikon treenaamatta. Viikon!! Harvinaisen pitkä tauko minulta. Jos sitä huomenna haalautuisi juoksulenkille (no, Hannu kyllä kielsi kaikki yli 140 sykkeen menevät aerobiset, mutta jos sitä kiellettyä hedelmää nyt kuitenkin maistaisi..) ja tekisi muutenkin viikonloppuna pelkkää aerobista. Sitten taas maanantaina salille ja helvetinmoista jumppaa läpi viikon.

Aloitin tiistaina Jaakkolan Kaisan (tuo suurista suurin idolini) ohjeistaman paleo diet -kickstartin. Vaikka mulla onkin Hannulta ruokaohjelma, en kykene sitä noudattamaan. Helvetinmoista ahmimista viimeistään viikon kuluttua. Niinpä mun on pakko löytää se oma tapa syödä.. Koska fakta on, että kroppa on muuttunut sitten syömishäiriön. Aineenvaihdunta, ruoansulatus, suolisto..kaikki toimii eri tavalla. Paleotyyppinen syöminen on meikäläisen juttu. Nyt vaan ensin pitää saada insuliinivaste kohdilleen. Eli aika lailla karppimeiningillä mennään vielä 1,5 viikkoa. Sitten tankkauspäivä ja sen jälkeen hieman nostellaan hiilarimääriä.

Mulla olisi kamalasti materiaalia, mitä lukea ja opiskella. Mutta tuntuu, etten voi aloittaa. Pidän itseäni edelleen sen verran isona, etten ANSAITSE tietoa. Tämä on niitä sitkeimpiä uskomuksia. Mutta jospa tässä, pikku hiljaa..

Pikkuinen Tito tulee viikon päästä. Jos se samanlaisella tunteen palolla jyrsii sähköjohtoja ja tuolinjalkoja, kuin nyt sormia, olemme virallisesti kusessa. Onneksi minimalistinen sisustukseni hieman rajoittaa mahdollisia tuhoja. Suurimpaan riskiryhmään kuuluvat ehdottomasti ovenkarmit ja -kynnykset, eteisen puuarkku sekä sängynjalat. Muuten luulen, että olemme turvassa. Kylpyhuone tosin taitaa haista pennunpissalle seuraavat pari-neljä kuukautta.. Mutta kyllähän tämän nyt kestää - jos hankkisimme lapsia (mitä ei tule koskaan tapahtumaan), haistelisimme paljon tuhdimpaa ulosteentuoksahdusta pari-neljä VUOTTA.

Että ehkä sitä koiranpissaa ja -kakkaa nuuhkii ihan mielellään.