Kateus.

Tuo tunne, joka on siivittänyt koko elämääni, aina sieltä alusta saakka. Aina olen ollut kateellinen kaikille muille; niille, jotka ovat tehneet asiat paremmin ja hienommin kuin minä. Eli siis kaikille.

Kaisa, jonka edellisessäkin viestissä mainitsin, on saavuttanut sellaisen elämän, josta minäkin haaveilen. Toki hänellä on fyysisesti kroppansa kanssa paljon ongelmia (lihasepätasapainosta lähtien), mutta hän TIETÄÄ paljon. Tieto on se, mitä minäkin toivoisin enemmän omaavani. Minulla on kamala palo opiskella uutta, mutta jokin epämääräinen tunne estää minua. Jotenkin ajattelen, että mitä järkeä on opiskella asioita, jotka muut ovat jo omaksuneet paremmin? Miten muka minä voisin oivaltaa niistä jotakin uutta? Ajattelen todella typerästi, mutta eihän se uutta ole, että ajattelumallini ovat muokkautuneet aika omituisiksi näiden sairausvuosien aikana..

Treeneissä minua opastaa Hannu. Toki niistäkin asioista haluan tietää enemmän, mutta sitäkin enemmän minua kiinnostaa mielen ja ravinnon yhteys. En usko, että suomalaisesta kirjallisuudesta saa kovinkaan paljoa irti.. Pitäisi siis uskaltautua heittäytyä maailmanlaajuisen kirjallisuuden piiriin.

En ole liikkunut tällä viikolla oikeastaan ollenkaan, paitsi tehnyt töissä aika raskaita vuoroja. Olo on hieman pöhöttynyt, mutta tuskin paino on kamalasti noussut. Hiilareitakaan kun en ole syönyt montaa kymmentä grammaa. Lihaa sitäkin enemmän.. No, ensi viikolla kickstart jatkuu ja kaloritkin laskee alle 1300:n. Ja ateriajako on hieman fiksumpi. Tällä viikolla kun annoin sen puolitietoisesti lipsua 2-3 ateriaan päivässä.

Yleensä olen aivan ylipedantti siisteyden suhteen, mutta nyt on vähän päässyt repsahtamaan parin päivän aikana. Pitäisi vielä ennen pennun tuloa pyyhkiä vähän pölyjä, imuroida ja muutenkin järjestellä asuntoa. Sitten Titon tultua siihen kun takuulla ei ole enää aikaa.. :) Käytiin taas eilen katsomassa pentuja. Miten isoja ne onkaan.ja leikkivät niin tohkeissaan.. Vielä viikko. 

Pitkäaikainen haave toteutui eilen. Sain oman hybridipolkupyöräni!! Eli jahka tiet sulavat, alan pyöräilemään osan työmatkoista ja syksyllä poljen kaikki koulumatkat (yht. 30 km/päivä). Kyllä aerobinen kunto kasvaa ;) Hidastaahan se vähän palautumista, mutta mieluummin pyöräilen kuin ajan autolla. Pyörän lähtöhinta oli 1300 euroa, mutta sain sen 799 eurolla tyhjennysmyynnistä. Hyvät kaupat tein ja tosi hyvä pyörä onkin ajaa. Ei mulla oikeasti tuollaiseen rahaa olisi ollut, mutta saan syksyllä yhdet vakuutusrahat, joten äiti maksoi tuon minun puolestani siihen asti. Normaalisti olen lähes täysin peeaa.

Samalla reissulla käytiin tosiaan siskolla pentuja katsomassa ja värjättiin mun hiukset (ensimmäistä kertaa kotona, olen AINA värjännyt kampaajalla!) eikä sekään ihan ongelmitta käynyt. Lämminvesivaraaja oli unohduttu lämmittää ja jouduin käymään jääkylmässä suihkussa (ihanaa 25 asteen pakkasella..), mutta hyvä lopputuloksesta kuitenkin tuli. Oikein tummanruskeat, lähes mustat hiukset. Maanantaina kampaajalle leikkaamaan taas sähäkkä tukka. Jes!

Haluaisin ostaa uusia vaatteita ja minulla olisi 70 euron lahjakorttikin Micksiin. En kuitenkaan tohdi käyttää sitä ennen kuin dieetti on ohi, että tiedän oikean vartalomallini. Toivon kyllä, että dieetin jälkeen saan sinnikkäällä työllä kasvatettua enemmänkin rasvatonta lihasmassaa. Leveä selkä ja yläkroppa, tiukka vatsa sekä muodokkaat reidet (jotka on jo nyt aika komeat!) - niistä on Heidi tehty. Sitten joskus.

Kaiken miljoonan muun asian ohella alan pikku hiljaa kirjoittamaan kirjaa. Projekti, josta olen unelmoinut aina, mutta nyt minulla on oikeasti todella hieno idea ja koko kirja pääni sisällä valmiina. Kun vain uskaltaisi aloittaa..

Elämä ei oo helppoo, mutta kyllä se minulle vielä jotakin hienoa ja suurta tulee antamaan.